15.10.2024
Pohjavesitutkimus antaa tärkeää tietoa ympäristön nykytilasta
Endomines asentaa Eteläiselle kultalinjalle pohjavesiputkia pohjaveden tarkkailua ja tutkimista varten. Tutkimus antaa tietoa pohjaveden laadusta, korkeudesta ja virtauksesta. Saatuja tuloksia käytetään aluesuunnittelun tukena.
Osana kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA) Endomines asentaa nyt Karjalan kultalinjan eteläosaan pohjavesiputkia tutkiakseen alueen pohjavesien nykytilaa. Putkia asennetaan syksyn aikana yhteensä 16. Putkien asennuksen yhteydessä alueelta otetaan myös maaperänäytteitä.
”Pohjavesiputkien asentamisen jälkeen ensimmäiset vesinäytteet otetaan lähiviikkojen aikana, ja tämän jälkeen Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy (SKYT) käy ottamassa näytteet vähintään neljä kertaa vuodessa”, kertoo Endominesin kehitysjohtaja Sampo Hirvonen.
Pohjavedestä tutkitaan PIMA-metallit (Sb, As, Hg, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn, V) sekä rikin, molybdeenin, uraanin ja hopean pitoisuudet. Lisäksi maaperänäytteestä tutkitaan maalaji, raekoko ja vedenläpäisevyys. Näytteet analysoidaan ulkopuolisessa laboratoriossa.
Ei vaikutuksia pohjaveteen
Suomen ympäristönsuojelulaki (527/2014) asettaa määräyksiä ja sääntöjä pohjaveden suojelemiseksi. Pohjavesi on juomavesilähde ja elintärkeä luonnonvara, ja lain mukaan mitään ainetta tai energiaa ei saa päästää pohjaveteen siten, että se voi vaarantaa pohjaveden laatua tai heikentää sen käyttökelpoisuutta. Kaikkien pohjavesialueilla toimivien toiminnan harjoittajien on haettava ympäristölupaa ennen toiminnan aloittamista.
”Pohjavesitutkimuksesta saamme tärkeää tietoa pohjaveden laadusta nyt kaivoshankkeen suunnitteluvaiheessa. Tulosten perusteella teemme aluesuunnittelua siten, että vaikutuksia pohjaveteen ei tule”, Hirvonen sanoo.
Mittauspaikat merkitään näkyvästi
Ympäristöpalveluyritys Suomen GPS-Mittaus Oy asentaa pohjavesiputket Eteläiselle kultalinjalle. Putket asennetaan 4–6 metriä vedenpinnan alapuolelle. Maanpinnalle asennuksesta jää näkyviin noin metrin mittainen lukittu metallinen suoja, jolla turvataan tutkimuksen luotettavuus.
”Mittauspaikat merkitään maastoon selkeästi, joten ne eivät hankaloita esimerkiksi metsänhoitoa. Putket jäävät maastoon niin kauaksi aikaa, kun on tarve, mutta tutkimuksen päätteeksi ne kerätään pois. Tutkimus ei vahingoita luontoa”, Hirvonen toteaa.
(Kuvat: Arto Väänänen)