Pääsisältöön
Pääsisältöön

Ympäris­tön­tark­kai­lu


Vesistötarkkailu

Käyttö-, kuormitus- ja vaikutustarkkailua tehdään Pampalon, Hoskon ja Rämepuron ympäristölupien mukaisten tarkkailuohjelmien mukaisesti. Yleensä tarkkailua on tehostettua ensimmäisenä vuonna luvan myöntämisestä ja tarkkailuohjelmaa päivitetään tarkkailun tulosten perusteella. Mikäli tarkkailuohjelmaan tehdään muutoksia, valvontaviranomainen hyväksyy ne. Tarkkailutulokset toimitetaan ympäristöluvan valvojana toimivalle Pohjois-Karjalan ELY-keskukselle sekä Ilomantsin ympäristösihteerille. Tulokset myös raportoidaan osana vuosittaista ympäristöluvan mukaista vuosiraportointia.

Kaikki mittaukset, näytteidenotto ja analysointi on tehtävä standardien (CEN, ISO, SFS tai muu vastaavan tasoinen kansallinen tai kansainvälinen yleisesti käytössä oleva standardi) mukaisesti tai käyttämällä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen hyväksymiä menetelmiä.

Velvoitetarkkailuun kuuluvan vesinäytteiden oton tekee Savo-Karjalan ympäristöpalvelu Oy. Näytteet analysoidaan Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa ja tulokset toimitetaan suoraan valvontaviranomaiselle sekä Ilomantsin ympäristösihteerille.

Kalataloustarkkailu Pampalo

Kalataloustarkkailut koostuvat kalastustiedustelusta, sähkökoekalastuksista, Nordec-koeverkkokalasuksista ja kalojen metallipitoisuuksien tutkinnasta.

Hattujärven kalastusta ja kalansaalista koskeva kalastustiedustelu toteutettiin vuoden 2017 alussa edellisen vuoden tiedoista ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Tiedustelusta tulostetaan kalastajien määrä, pyynnin määrä ja laatu sekä saatu saalis kalalajeittain. Pyynti- ja saalistietojen ohella tiedusteluun sisällytetään kysymyksiä kalastusta haittaavista tekijöistä kuten pyydysten likaantumisesta ja kalojen makuvirheistä.

Sähkökalastuksia tehdään Sivakkojoessa yhdessä ja Hattujoessa kahdessa kohteessa. Kalastukset tehdään elo-syyskuussa alivirtaama-aikana. Sähkökalastukset toteutetaan kolmen vuoden välein.

Hattujärven kalastoa selvitetään Nordic-koeverkkokalastuksin. Ne tehdään kolmen vuoden välein, elo-syyskuussa ja niissä noudattaen standardia SFS-EN 14757. Koekalastustulokset tallennetaan koekalastusrekisteriin.

Hattujärven kalojen metallipitoisuuksia tutkitaan koekalastuksen yhteydessä (joka kolmas vuosi). Hattujärveltä pyydetään tutkimusta varten molemmilta alueilta viisi 15–20 cm pitkää ahventa, joiden kylkilihaksesta määritetään lyijy-, kadmium- ja arseenipitoisuudet.

Kalastustiedustelun perusteella kalastus Hattujärvessä oli mahdollisesti hieman kasvanut. Näin ollen myös kokonaissaalis oli hieman noussut vuoteen 2016 verrattuna. Kalastus Hattujärvessä painottuu kesäkauden lisäksi vuoden ensimmäisille kuukausille. Tyypilliset petokalat ahven, hauki ja kuha ovat merkittävimmät järven saalislajit ja näistä etenkin kuhakannan koetaan aiempien tiedusteluiden tavoin edelleen voimistuneen. Saalistilastosta tämä ei näy, mutta siian koettiin runsastuneen, mikä kertonee istutusten onnistumisesta järvessä.

Kalastusta haittaavista tekijöistä etenkin pyydysten likaantuminen sekä myös vedenlaadun heikentyminen olivat aiempien vuosien tavoin merkittävimpinä pidetyt haitat. Hattujärven koeverkkokalastuksen yksikkösaalis oli vesimuodostumatyypin vertailuarvoihin peilaten pieni niin yksilömäärän kuin biomassankin suhteen. Rehevöitymistä ilmaisevien särkikalojen osuus biomassasta oli myöskin pieni. Kalakannan rakenne oli ahvenen petokoon osuuden ja ahventen pituusjakaumien perusteella normaali. Särkien pituusjakauma sen sijaan on epätyypillinen, sillä särkien pieniä yksilöitä ei saatu saaliiksi lainkaan.

Hattujärvi luokittuikin kaikkien koeverkkokalastuksen yksikkösaalismuuttujien osalta erinomaiseksi. Yksikkösaaliit ovat kuitenkin vertailuarvoihin peilaten hyvin pieniä, mikä voi viitata kalatuotantoa rajoittaviin tekijöihin järvessä. Näitä voivat olla happamuus ja/tai erittäin runsas humuksisuus ja tästä johtuva perustuotannon lasku. Särkien vähäinen määrä koekalastussaaliissa viittaa myös happamuuteen. Hertta-ympäristötietokannan perusteella pH on Hattujärvessä ainakin ajoittain särjen lisääntymismenestystä rajoittavalla tasolla pH 5,0–5,3. Nämä ovat kuitenkin valuma-alueen ominaisuuksia ja mahdollisesti turvemaiden maankäyttöön liittyviä asioita, eikä Pampalon kaivoksella todennäköisesti ole valuma-alueelta tulevan humuskuorman mittakaavassa vaikutuksia.

Sähkökalastuksessa Sivakkojoen koealalta ei saatu saalista. Hattujärven alapuolisesta Hattujoen Hattukoskesta saatiin järvikaloja: ahvenia ja salakoita. Hattujoen alemmalta koealalta saatiin saaliiksi kolme särkeä. Sähkökalastusten saalis on eri vuosina koostunut järvikaloista. Vaateliaiden virtavesilajien esiintymistä Sivakkojoessa tai Hattujoessa ei ole havaittu, mikä viittaa muutoksiin joen rakenteessa tai vedenlaadussa. Hattujärven kalojen raskasmetallipitoisuudet olivat alle määritysrajojen. Määritysrajat ovat nousseet alihankintalaboratorion vaihtumisen myötä, mutta pitoisuudet ovat nykyisilläkin määritysrajoilla edelleen pieniä.

Kalataloustarkkailu Hosko

Kalataloustarkkailu tehdään tarkkailuohjelman mukaisesti vuosina 2023 ja 2026 toistettavilla Petäjäjoen ja Haapajoen sähkökalastuksilla. Mikäli kalastuksissa saadaan kaloja, jatketaan sähkökoekalastuksia kolmen vuoden välein. Mikäli joista ei saada kaloja kumpanakaan koekalasvuotena tai saalis on äärimmäisen vähäinen, sovitaan jatkosta viranomaisen kanssa.

Kalastusta ei kyetty toteuttamaan ohjelman mukaisesti syksyllä 2023 erittäin suuriksi nousseiden virtaamien takia. Sähkökalastus toteutettiin 19.9.2024.

Sähkökalastuksessa koealoja on neljä. Koealoista kaksi sijaitsee Petäjäjoessa ja toiset kaksi koealaa sijaitsevat Haapajoessa.

Virtaamat olivat syksyllä 2024 matalia ja kalastushetkellä virtaama oli hieman ajankohdan keskiarvon alapuolella. Olosuhteet sähkökalastukselle olivat hyvät. Vedenlämpö oli Petäjäjoessa 11,1 ºC ja Haapajoessa 13,6 ºC.

Petäjäjoen yläosan koealalta ei saatu saalista lainkaan. Vedensyvyys koealalla oli 0-20 cm. Pohjan karkeus jakautui tasaisesti pienien ja suurien kivien sekä pienien lohkareiden välillä. Lisäksi oli vähäisesti soraa. Pohjasammalpeitto oli suuri. Virrannopeus oli koekalastusrekisterin luokittelua käyttäen ”keski” (0,2-0,7 m/s). Koealan kalastettavuus oli helppo.

Petäjäjoen alaosan koealalta saatiin saaliiksi ainoastaan mutuja, joiden laskennallinen tiheys oli kohtalaisen suuri: 24 kpl aarilla. Alaosan koealalla pohja koostui pääosin pienistä lohkareista, minkä lisäksi pohjassa oli hiekkaa ja soraa. Pohjasammalpeitto oli yläosan tavoin suuri. Koealalla oli lisäksi kohtalaisesti liekopuuta. Virrannopeus oli pienempi kuin ylemmällä koealalla (keskim. 0,2-0,3 m/s). Koealan kalastettavuus oli helppo.

Haapajoen Katajakosken koealalta saatiin saaliiksi ahven ja 14 mutua. Mutujen tiheydeksi muodostui 12 kpl aarilla. Vedensyvyys Katajakoskella on noin 20-40 cm. Uoma on voimakkaasti perattu ja uittorakenteita sekä perkuuvallit ovat selkeästi nähtävissä. Pohja koostuu pääosin pienistä lohkareista ja on miltei täysin vesisammaleiden peitossa. Virrannopeus oli ”keski” (0,4-0,7 m/s). Koealan kalastettavuus oli helppo.

Haapajoen Pitkäkosken koealalta saatiin saaliiksi kaksi ahventa ja made. Vedensyvyys koealalla oli 40-60 cm. Pitkäkoski on Katajakosken tavoin perattu. Pintakivien määrä on hyvin vähäinen. Pohja koostui pääosin pienistä lohkareista, minkä lisäksi oli vähäisemmin suuria kiviä. Pohjasammalpeitto oli hyvin suuri. Virrannopeus oli ”keski” (0,4-0,7 m/s). Koealan kalastettavuus oli helppo.

Hoskon purkuvesien laskukohdan yläpuoliselta koealalta ei saatu saalista lainkaan. Haapajoen puolelta purkuvedet jokeen tuovan Petäjäjoen laskukohdan yläpuolella kalojen kokonaistiheys oli sen sijaan suurempi kuin alapuolisella koealalla, mutta miltään alueelta saatu saaliiksi ympäristömuutoksille herkiksi luokiteltuja lajeja. Lajimäärä oli varsinkin Petäjäjoessa äärimmäisen suppea, sillä joesta saatiin ainoastaan mutuja saaliiksi. Edellä mainitut asiat viittaavat jokien tilassa tapahtuneisiin muutoksiin. Petäjäjoen tapauksessa kyse on todennäköisesti vedenlaadullisista tekijöistä, sillä rakenteellisesti uoma on kohtalaisen hyvässä kunnossa. Petäjäjoen vesi on hyvin humuksista sekä ajoittain mahdollisesti hapanta. Haapajoen rakennetta on sen sijaan muokattu voimakkaasti uittoperkuilla, mikä on heikentänyt sen tilaa luonnontilaan verrattuna. Haapajoenkin vesi on lisäksi humuksista, mitä on hyvin todennäköisesti voimistanut hajakuormitukseen vaikuttava maankäyttö, eli metsien ja soiden kuivatusojitukset

Kalataloustarkkailu Rämepuro

Kalataloustarkkailut sisältävät koeverkkokalastuksen Nordic-kalastuksella, sähkökoekalastuksen ja kalojen metallipitoisuuden määrityksen kalastustiedosteluista. Kalataloustarkkailu toteutetaan yhdessä Neova Oy:n kanssa. Tarkkailut suorittaa Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy.

Selvitysalueen kalaston määrää ja laatua seurataan joka kolmas vuosi Ilajanjärven Selkäsaaren pohjoispuolisella alueella Nordic-kalastuksella, joka toteutetaan elo-syyskuussa.

Ilajanjärven kalojen metallipitoisuuksia tutkitaan koekalastuksen yhteydessä joka kolmas vuosi. Ilajanjärveltä pyydetään tutkimusta varten viisi 15–20 cm pitkää ahventa, joiden kylkilihaksesta määritetään elohopeapitoisuus Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n Kuopion laboratoriossa.

Sähkökoekalastukset tehdään Ilajanjoella kolmessa kohteessa. Koealat sijaitsevat Rämepuron kaivoksen ja Ilajansuon turvetuotantoalueen alapuolella. Kalastukset tehdään elo-syyskuussa alivirtaama-aikana, kolmen vuoden välein.

Ilajanjoen koeverkkokalastuksissa yksikkösaaliit ovat olleet pieniä ja vuoden 2022 kalastuksessa saaliit laskivat vielä entisestään. Kalasto oli ahvenkalavaltainen ja kalojen keskikoko verrattain korkea. Ahvenista suuri osuus oli lisäksi petokalakokoa (>15 cm). Petokalasto oli myös koekalastuksen perusteella kuhakannan ansiosta suhteellisen vahva. Saaliiksi saatiin myös vedenlaadun suhteen vaateliasta, hyvän luokan indikaattorilaji muikkua, joskin saalis koostui vain yksittäisistä kaloista. Kalasto luokittui erinomaiseksi ja saaliit olivat pieniä suhteessa vertailuarvoihin. Kalaston rakenne vaikuttaa tasapainoiselta, kalojen ollessa keskikooltaan verrattain suuria.

Ilajanjärven yksikkösaaliit ovat hyvin pieniä suhteessa järven ravinnepitoisuuksiin, joten on mahdollista, että vedenlaatuun liittyvät tekijät voivat hillitä järven kalatuottoa. Ilajanjärven pH on Hertta-tietopalvelun mukaan ainakin paikoitellen ollut toukokuussa 2022 vain 5,2. Särjen lisääntyminen häiriintyy jo pH-arvoissa 5,5-6,0. Koekalastuksessa ei saatu saaliiksi särjen kahta tai mahdollisesti kolmea nuorinta ikäryhmää, mikä myöskin viittaa ongelmiin särjen lisääntymisessä. Ilajanjärven happamuus liittyy valuma-alueen ominaisuuksiin ja vaikka maankäytöllä ja humuskuormituksella voi olla vaikutuksia tähän, on kyse silti laajemmasta kokonaisuudesta kuin Ilajansuon tai Rämepuron kaivoksen kuormitusvaikutuksista

Ilajanjoen sähkökalastuksissa saaliit olivat tavanomaiseen tapaan pieniä. Kauimpana järvestä oleva koealalta Ilajanjoki 1 ei saalista saatu lainkaan ja keskimmäiseltäkin koealalta Ilajanjoki 2 saatiin vain yksi hauki. Alimmalta koealalta saatiin runsaammin seipejä ja särkiä. Järvikaloja liikkuu jokivesiin etenkin kesäaikaan ja alkusyksyllä kaloja on vielä virtapaikoissakin. Vedenlämpöjen laskiessa järvikalat poistuvat virtapaikoilta. Ilajanjoen kalasto on hyvin niukka. Särkikalojen miltei täydellinen puuttuminen tutkimusjakson aikana ylemmiltä koealoilta voi viitata ongelmiin lisääntymisessä. Ilajanjoen tapauksessa syynä voi olla koekalastusten yhteydessä mainittu, liian matala pH. Ilajanjoen pH oli toukokuun alussa 5,2.

Tutkimusjakson aikana tehdyissä kalojen elohopeapitoisuuksien analyyseissä kahden kalan elohopeapitoisuus on ylittänyt pitoisuuden enimmäismäärärajan 0,5 mg/kg tp. Pitoisuuksien ylitykset eivät ole olleet erityisen korkeita.

Kalojen elohopeapitoisuus vaihtelee kalalajin ja kalan iän mukaan. Mitä vanhempi kala on ja mitä korkeammalla se on ravintoketjussa, sitä suurempi on sen elohopeapitoisuus. Kalat, joiden elohopeapitoisuus on määrityksissä ylittänyt raja-arvon, ovat olleet painoltaan 92 (pituus 20 cm) ja 96 grammaa. Kalat ovat olleet mittauserien suurimpia ja aivan määrityksiin otettavien kalojen koon ylärajalla, mutta elintarvikekäyttöön pyydettäviksi ahveniksi melko pieniä. Ilajanjärvessä ahvenen lisäksi hyvin todennäköisesti myös ainakin haukien elohopeapitoisuudet ovat etenkin suurien yksilöiden kohdalla korkeita, mikä tuleekin ottaa huomioon kalojen elintarvikekäytössä.

Kalojen elohopeapitoisuudet ovat korkeimmillaan humuspitoisissa vesistöissä, sillä elohopea sitoutuu humukseen. Humuksen huuhtoutuminen vesistöihin lisää pääsääntöisesti myös elohopean määrää vesistössä. Humuskuormitukseen vaikuttaa osaltaan myös maankäyttö, kuten turvemaiden kuivatus ja metsienkäsittely. Ilajanjärven valuma-alue koostuu pääosin turvemaista. Alueen vesistöt ovat humuksisia ja kalojen elohopeapitoisuudet verrattain korkeita. Neovan Ilajansuon vaikutukset sekoittuvatkin muuhun valuma-alueelta tulevaan humuskuormitukseen, eikä Ilajansuon osuutta kalojen elohopeapitoisuuteen ole käytännössä mahdollista arvioida.

Hattujärven pohjaeläintarkkailu

Ilomantsin Hattujärven syvännepohjaeläintutkimus perustuu Endomines Oy:n Pampalon kaivoksen velvoitetarkkailuohjelmaan. Pohjaeläintutkimus suoritetaan kolmen vuoden välein vuodesta 2011 alkaen yhdeltä havaintoasemalta. Hattujärven pohjaeläintutkimus on osa Pampalon kaivoksen vaikutustarkkailua. Pohjaeläintutkimus on tehty edellisen kerran vuonna 2023. 

Hoskon pohjaeläintarkkailu

Endomines Oy Hoskon kaivoksen alueella toteutettiin toiminnan aloittamiseen liittyvää pohjaeläintarkkailua marraskuussa 2023. Näytteitä otettiin yhteensä neljältä havaintoalueelta Petäjäjoesta ja Haapajoesta. Runsaimmat taksonit näytteissä olivat EPT-ryhmän (päivänkorennot, koskikorennot ja vesiperhoset) lajit ja kaksisiipiset. Runsaimmat lajiryhmät Haapajoen Louhikoskessa, Haapajoen Liessinkoskessa ja havaintopaikassa Petäjäjoki 33 olivat koskikorennot ja kaksisiipisiin lukeutuvat mäkärän toukat (Simuliidae).

Havaintopaikassa Petäjäjoki 29 runsain lajiryhmä oli vesiperhoset ja kaksisiipisiin lukeutuvat Chironomidaesurviaissääsken toukat. Ekologisessa luokittelussa käytettävien mittareiden arvojen perusteella näytealueet olivat hyvässä tilassa. Ainoastaan havaintoalueen Petäjäjoki 33 T-EPTh-luokka oli tyydyttävä. Ruotsin EPA:n ympäristölaatukriteerien mukaan havaintopaikkojen ASPT-indeksin arvot olivat matalat. Arvo oli korkein Haapajoen Louhikoskessa ja matalin havaintopaikassa Petäjäjoki 29.

Melu- ja tärinä

Alueella vallitseva taustamelutaso on äärimmäisen alhainen. Alhaisesta taustamelutasosta johtuen häiriintyvissä kohteissa voi kuulla hyvinkin hiljaisia ääniä. Melumittaukset on suoritettu edellisen kerran vuonna 2013. Mittaustulosten ja havaintojen perusteella voidaan todeta, että Endomines Oy:n Pampalon kaivoksella suorittama louhinta ei aiheuta merkittäviä meluvaikutuksia lähimmille häiriintyville kohteille.

Melu ja tärinämittaukset on suunniteltu toteutettavaksi vuonna 2024 seuraavan kerran.

Pöly

Pölymittaukset on tehty edellisen kerran vuonna 2012. Mittausten perusteella kaivoksen toiminnalla ei ole juurikaan vaikutusta ilmanlaatuun, koska mittauspisteissä mitatut epäorgaanisen aineen laskeumat ovat hyvin pieniä. Myös kokonaislaskeumat ovat pieniä. Pölymittaukset suoritetaan seuraavan kerran vuonna 2025.