Pääsisältöön
Pääsisältöön

Ympäris­tön­tark­kai­lu


Vesistötarkkailu

Käyttö-, kuormitus- ja vaikutustarkkailua tehdään Pampalon, Hoskon ja Rämepuron ympäristölupien mukaisten tarkkailuohjelmien mukaisesti. Yleensä tarkkailua on tehostettua ensimmäisenä vuonna luvan myöntämisestä ja tarkkailuohjelmaa päivitetään tarkkailun tulosten perusteella. Mikäli tarkkailuohjelmaan tehdään muutoksia, valvontaviranomainen hyväksyy ne. Tarkkailutulokset toimitetaan ympäristöluvan valvojana toimivalle Pohjois-Karjalan ELY-keskukselle sekä Ilomantsin ympäristösihteerille. Tulokset myös raportoidaan osana vuosittaista ympäristöluvan mukaista vuosiraportointia.

Kaikki mittaukset, näytteidenotto ja analysointi on tehtävä standardien (CEN, ISO, SFS tai muu vastaavan tasoinen kansallinen tai kansainvälinen yleisesti käytössä oleva standardi) mukaisesti tai käyttämällä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen hyväksymiä menetelmiä.

Velvoitetarkkailuun kuuluvan vesinäytteiden oton tekee Savo-Karjalan ympäristöpalvelu Oy. Näytteet analysoidaan Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa ja tulokset toimitetaan suoraan valvontaviranomaiselle sekä Ilomantsin ympäristösihteerille.

Kalataloustarkkailu Pampalo

Kalataloustarkkailut koostuvat kalastustiedustelusta, sähkökoekalastuksista, Nordec-koeverkkokalasuksista ja kalojen metallipitoisuuksien tutkinnasta.

Hattujärven kalastusta ja kalansaalista koskeva kalastustiedustelu toteutettiin vuoden 2017 alussa edellisen vuoden tiedoista ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Tiedustelusta tulostetaan kalastajien määrä, pyynnin määrä ja laatu sekä saatu saalis kalalajeittain. Pyynti- ja saalistietojen ohella tiedusteluun sisällytetään kysymyksiä kalastusta haittaavista tekijöistä kuten pyydysten likaantumisesta ja kalojen makuvirheistä.

Sähkökalastuksia tehdään Sivakkojoessa yhdessä ja Hattujoessa kahdessa kohteessa. Kalastukset tehdään elo-syyskuussa alivirtaama-aikana. Sähkökalastukset toteutetaan kolmen vuoden välein.

Hattujärven kalastoa selvitetään Nordic-koeverkkokalastuksin. Ne tehdään kolmen vuoden välein, elo-syyskuussa ja niissä noudattaen standardia SFS-EN 14757. Koekalastustulokset tallennetaan koekalastusrekisteriin.

Hattujärven kalojen metallipitoisuuksia tutkitaan koekalastuksen yhteydessä (joka kolmas vuosi). Hattujärveltä pyydetään tutkimusta varten molemmilta alueilta viisi 15–20 cm pitkää ahventa, joiden kylkilihaksesta määritetään lyijy-, kadmium- ja arseenipitoisuudet.

Kalastustiedustelun perusteella kalastus Hattujärvessä oli mahdollisesti hieman kasvanut. Näin ollen myös kokonaissaalis oli hieman noussut vuoteen 2016 verrattuna. Kalastus Hattujärvessä painottuu kesäkauden lisäksi vuoden ensimmäisille kuukausille. Tyypilliset petokalat ahven, hauki ja kuha ovat merkittävimmät järven saalislajit ja näistä etenkin kuhakannan koetaan aiempien tiedusteluiden tavoin edelleen voimistuneen. Saalistilastosta tämä ei näy, mutta siian koettiin runsastuneen, mikä kertonee istutusten onnistumisesta järvessä.

Kalastusta haittaavista tekijöistä etenkin pyydysten likaantuminen sekä myös vedenlaadun heikentyminen olivat aiempien vuosien tavoin merkittävimpinä pidetyt haitat. Hattujärven koeverkkokalastuksen yksikkösaalis oli vesimuodostumatyypin vertailuarvoihin peilaten pieni niin yksilömäärän kuin biomassankin suhteen. Rehevöitymistä ilmaisevien särkikalojen osuus biomassasta oli myöskin pieni. Kalakannan rakenne oli ahvenen petokoon osuuden ja ahventen pituusjakaumien perusteella normaali. Särkien pituusjakauma sen sijaan on epätyypillinen, sillä särkien pieniä yksilöitä ei saatu saaliiksi lainkaan.

Hattujärvi luokittuikin kaikkien koeverkkokalastuksen yksikkösaalismuuttujien osalta erinomaiseksi. Yksikkösaaliit ovat kuitenkin vertailuarvoihin peilaten hyvin pieniä, mikä voi viitata kalatuotantoa rajoittaviin tekijöihin järvessä. Näitä voivat olla happamuus ja/tai erittäin runsas humuksisuus ja tästä johtuva perustuotannon lasku. Särkien vähäinen määrä koekalastussaaliissa viittaa myös happamuuteen. Hertta-ympäristötietokannan perusteella pH on Hattujärvessä ainakin ajoittain särjen lisääntymismenestystä rajoittavalla tasolla pH 5,0–5,3. Nämä ovat kuitenkin valuma-alueen ominaisuuksia ja mahdollisesti turvemaiden maankäyttöön liittyviä asioita, eikä Pampalon kaivoksella todennäköisesti ole valuma-alueelta tulevan humuskuorman mittakaavassa vaikutuksia.

Sähkökalastuksessa Sivakkojoen koealalta ei saatu saalista. Hattujärven alapuolisesta Hattujoen Hattukoskesta saatiin järvikaloja: ahvenia ja salakoita. Hattujoen alemmalta koealalta saatiin saaliiksi kolme särkeä. Sähkökalastusten saalis on eri vuosina koostunut järvikaloista. Vaateliaiden virtavesilajien esiintymistä Sivakkojoessa tai Hattujoessa ei ole havaittu, mikä viittaa muutoksiin joen rakenteessa tai vedenlaadussa. Hattujärven kalojen raskasmetallipitoisuudet olivat alle määritysrajojen. Määritysrajat ovat nousseet alihankintalaboratorion vaihtumisen myötä, mutta pitoisuudet ovat nykyisilläkin määritysrajoilla edelleen pieniä.

Kalataloustarkkailu Hosko

Kalataloustarkkailu tehdään tarkkailuohjelman mukaisesti vuosina 2023 ja 2026 toistettavilla Petäjäjoen ja Haapajoen sähkökalastuksilla. Mikäli kalastuksissa saadaan kaloja, jatketaan sähkökoekalastuksia kolmen vuoden välein. Mikäli joista ei saada kaloja kumpanakaan koekalasvuotena tai saalis on äärimmäisen vähäinen, sovitaan jatkosta viranomaisen kanssa.

Sähkökalastuksessa koealoja on neljä. Koealoista kaksi sijaitsee Petäjäjoessa ja toiset kaksi koealaa sijaitsevat Haapajoessa.

Vuonna 2023 sähkökoekalastusta ei voitu toteuttaa poikkeuksellisen runsaan virtaaman vuoksi, koska virtaamat olivat niin kovia, ettei kalastusta ollut mahdollista suorittaa turvallisesti, varsinkaan Haapajoessa. Kalastus ei myöskään olisi ollut miltään osin vertailukelpoinen ajankohdalle tavanomaisen virtaaman kanssa, sillä Haapajoen virtaama oli koko lokakuun ajan hyvin suuri, päivätasolla jopa ennätyskorkea. Valvovanviranomaisen kanssa sovittiin, että sähkökoekalastus siirretään vuodelle 2024.

Kalataloustarkkailu Rämepuro

Kalataloustarkkailut sisältävät koeverkkokalastuksen Nordic-kalastuksella, sähkökoekalastuksen ja kalojen metallipitoisuuden määrityksen kalastustiedosteluista. Kalataloustarkkailu toteutetaan yhdessä Neova Oy:n kanssa. Tarkkailut suorittaa Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy.

Selvitysalueen kalaston määrää ja laatua seurataan joka kolmas vuosi Ilajanjärven Selkäsaaren pohjoispuolisella alueella Nordic-kalastuksella, joka toteutetaan elo-syyskuussa.

Ilajanjärven kalojen metallipitoisuuksia tutkitaan koekalastuksen yhteydessä joka kolmas vuosi. Ilajanjärveltä pyydetään tutkimusta varten viisi 15–20 cm pitkää ahventa, joiden kylkilihaksesta määritetään elohopeapitoisuus Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n Kuopion laboratoriossa.

Sähkökoekalastukset tehdään Ilajanjoella kolmessa kohteessa. Koealat sijaitsevat Rämepuron kaivoksen ja Ilajansuon turvetuotantoalueen alapuolella. Kalastukset tehdään elo-syyskuussa alivirtaama-aikana, kolmen vuoden välein.

Ilajanjoen koeverkkokalastuksissa yksikkösaaliit ovat olleet pieniä ja vuoden 2022 kalastuksessa saaliit laskivat vielä entisestään. Kalasto oli ahvenkalavaltainen ja kalojen keskikoko verrattain korkea. Ahvenista suuri osuus oli lisäksi petokalakokoa (>15 cm). Petokalasto oli myös koekalastuksen perusteella kuhakannan ansiosta suhteellisen vahva. Saaliiksi saatiin myös vedenlaadun suhteen vaateliasta, hyvän luokan indikaattorilaji muikkua, joskin saalis koostui vain yksittäisistä kaloista. Kalasto luokittui erinomaiseksi ja saaliit olivat pieniä suhteessa vertailuarvoihin. Kalaston rakenne vaikuttaa tasapainoiselta, kalojen ollessa keskikooltaan verrattain suuria.

Ilajanjärven yksikkösaaliit ovat hyvin pieniä suhteessa järven ravinnepitoisuuksiin, joten on mahdollista, että vedenlaatuun liittyvät tekijät voivat hillitä järven kalatuottoa. Ilajanjärven pH on Hertta-tietopalvelun mukaan ainakin paikoitellen ollut toukokuussa 2022 vain 5,2. Särjen lisääntyminen häiriintyy jo pH-arvoissa 5,5-6,0. Koekalastuksessa ei saatu saaliiksi särjen kahta tai mahdollisesti kolmea nuorinta ikäryhmää, mikä myöskin viittaa ongelmiin särjen lisääntymisessä. Ilajanjärven happamuus liittyy valuma-alueen ominaisuuksiin ja vaikka maankäytöllä ja humuskuormituksella voi olla vaikutuksia tähän, on kyse silti laajemmasta kokonaisuudesta kuin Ilajansuon tai Rämepuron kaivoksen kuormitusvaikutuksista

Ilajanjoen sähkökalastuksissa saaliit olivat tavanomaiseen tapaan pieniä. Kauimpana järvestä oleva koealalta Ilajanjoki 1 ei saalista saatu lainkaan ja keskimmäiseltäkin koealalta Ilajanjoki 2 saatiin vain yksi hauki. Alimmalta koealalta saatiin runsaammin seipejä ja särkiä. Järvikaloja liikkuu jokivesiin etenkin kesäaikaan ja alkusyksyllä kaloja on vielä virtapaikoissakin. Vedenlämpöjen laskiessa järvikalat poistuvat virtapaikoilta. Ilajanjoen kalasto on hyvin niukka. Särkikalojen miltei täydellinen puuttuminen tutkimusjakson aikana ylemmiltä koealoilta voi viitata ongelmiin lisääntymisessä. Ilajanjoen tapauksessa syynä voi olla koekalastusten yhteydessä mainittu, liian matala pH. Ilajanjoen pH oli toukokuun alussa 5,2.

Tutkimusjakson aikana tehdyissä kalojen elohopeapitoisuuksien analyyseissä kahden kalan elohopeapitoisuus on ylittänyt pitoisuuden enimmäismäärärajan 0,5 mg/kg tp. Pitoisuuksien ylitykset eivät ole olleet erityisen korkeita.

Kalojen elohopeapitoisuus vaihtelee kalalajin ja kalan iän mukaan. Mitä vanhempi kala on ja mitä korkeammalla se on ravintoketjussa, sitä suurempi on sen elohopeapitoisuus. Kalat, joiden elohopeapitoisuus on määrityksissä ylittänyt raja-arvon, ovat olleet painoltaan 92 (pituus 20 cm) ja 96 grammaa. Kalat ovat olleet mittauserien suurimpia ja aivan määrityksiin otettavien kalojen koon ylärajalla, mutta elintarvikekäyttöön pyydettäviksi ahveniksi melko pieniä. Ilajanjärvessä ahvenen lisäksi hyvin todennäköisesti myös ainakin haukien elohopeapitoisuudet ovat etenkin suurien yksilöiden kohdalla korkeita, mikä tuleekin ottaa huomioon kalojen elintarvikekäytössä.

Kalojen elohopeapitoisuudet ovat korkeimmillaan humuspitoisissa vesistöissä, sillä elohopea sitoutuu humukseen. Humuksen huuhtoutuminen vesistöihin lisää pääsääntöisesti myös elohopean määrää vesistössä. Humuskuormitukseen vaikuttaa osaltaan myös maankäyttö, kuten turvemaiden kuivatus ja metsienkäsittely. Ilajanjärven valuma-alue koostuu pääosin turvemaista. Alueen vesistöt ovat humuksisia ja kalojen elohopeapitoisuudet verrattain korkeita. Neovan Ilajansuon vaikutukset sekoittuvatkin muuhun valuma-alueelta tulevaan humuskuormitukseen, eikä Ilajansuon osuutta kalojen elohopeapitoisuuteen ole käytännössä mahdollista arvioida.

Hattujärven pohjaeläintarkkailu

Ilomantsin Hattujärven syvännepohjaeläintutkimus perustuu Endomines Oy:n Pampalon kaivoksen velvoitetarkkailuohjelmaan. Pohjaeläintutkimus suoritetaan kolmen vuoden välein vuodesta 2011 alkaen yhdeltä havaintoasemalta. Hattujärven pohjaeläintutkimus on osa Pampalon kaivoksen vaikutustarkkailua. Pohjaeläintutkimus on tehty edellisen kerran vuonna 2023. 

Melu- ja tärinä

Alueella vallitseva taustamelutaso on äärimmäisen alhainen. Alhaisesta taustamelutasosta johtuen häiriintyvissä kohteissa voi kuulla hyvinkin hiljaisia ääniä. Melumittaukset on suoritettu edellisen kerran vuonna 2013. Mittaustulosten ja havaintojen perusteella voidaan todeta, että Endomines Oy:n Pampalon kaivoksella suorittama louhinta ei aiheuta merkittäviä meluvaikutuksia lähimmille häiriintyville kohteille.

Melu ja tärinämittaukset on suunniteltu toteutettavaksi vuonna 2024 seuraavan kerran.

Pöly

Pölymittaukset on tehty edellisen kerran vuonna 2012. Mittausten perusteella kaivoksen toiminnalla ei ole juurikaan vaikutusta ilmanlaatuun, koska mittauspisteissä mitatut epäorgaanisen aineen laskeumat ovat hyvin pieniä. Myös kokonaislaskeumat ovat pieniä. Pölymittaukset suoritetaan seuraavan kerran vuonna 2025.