Ympäris­tön­tark­kai­lu

Hattujärven ekologinen tila on luokiteltu erinomaiseksi (3. vesienhoitokausi) perustuen fysikaalis-kemialliseen vedenlaatuun ja Hattujärven kasviplanktonin, päällyslevien, vesikasvien, kalaston sekä rantavyöhykkeen ja syvänteen pohjaeläimien tilan tutkimuksiin. Vesieliöstö, kasvillisuus ja ekosysteemin toiminta ovat luonnontilaisen kaltaisia, eikä Pampalon kaivoksen tarkkailussa ole ilmennyt merkittäviä muutoksia.

Järven kemiallinen tila on luokiteltu hyvää huonommaksi, sillä kuten muissakin Suomen sisävesijärvissä, veden elohopean ja bromiyhdisteiden pitoisuudet ylittävät ympäristön laatunormit. Elohopea kertyy vesistöön kaukokulkeuman, ilmansaasteiden ja luonnon omien lähteiden, kuten metsien ja esim. soilta huuhtoutuvan veden mukana.

Kalastustiedustelun perusteella kalastus Hattujärvessä oli mahdollisesti hieman kasvanut. Näin ollen myös kokonaissaalis oli hieman noussut vuoteen 2016 verrattuna. Kalastus Hattujärvessä painottuu kesäkauden lisäksi vuoden ensimmäisille kuukausille. Tyypilliset petokalat ahven, hauki ja kuha ovat merkittävimmät järven saalislajit ja näistä etenkin kuhakannan koetaan aiempien tiedusteluiden tavoin edelleen voimistuneen. Saalistilastosta tämä ei näy, mutta siian koettiin runsastuneen, mikä kertonee istutusten onnistumisesta järvessä.

Kalastusta haittaavista tekijöistä etenkin pyydysten likaantuminen sekä myös vedenlaadun heikentyminen olivat aiempien vuosien tavoin merkittävimpinä pidetyt haitat. Hattujärven koeverkkokalastuksen yksikkösaalis oli vesimuodostumatyypin vertailuarvoihin peilaten pieni niin yksilömäärän kuin biomassankin suhteen. Rehevöitymistä ilmaisevien särkikalojen osuus biomassasta oli myöskin pieni. Kalakannan rakenne oli ahvenen petokoon osuuden ja ahventen pituusjakaumien perusteella normaali. Särkien pituusjakauma sen sijaan on epätyypillinen, sillä särkien pieniä yksilöitä ei saatu saaliiksi lainkaan.

Hattujärvi luokittuikin kaikkien koeverkkokalastuksen yksikkösaalismuuttujien osalta erinomaiseksi. Yksikkösaaliit ovat kuitenkin vertailuarvoihin peilaten hyvin pieniä, mikä voi viitata kalatuotantoa rajoittaviin tekijöihin järvessä. Näitä voivat olla happamuus ja/tai erittäin runsas humuksisuus ja tästä johtuva perustuotannon lasku. Särkien vähäinen määrä koekalastussaaliissa viittaa myös happamuuteen. Hertta-ympäristötietokannan perusteella pH on Hattujärvessä ainakin ajoittain särjen lisääntymismenestystä rajoittavalla tasolla pH 5,0–5,3. Nämä ovat kuitenkin valuma-alueen ominaisuuksia ja mahdollisesti turvemaiden maankäyttöön liittyviä asioita, eikä Pampalon kaivoksella todennäköisesti ole valuma-alueelta tulevan humuskuorman mittakaavassa vaikutuksia.

Sähkökalastuksessa Sivakkojoen koealalta ei saatu saalista. Hattujärven alapuolisesta Hattujoen Hattukoskesta saatiin järvikaloja: ahvenia ja salakoita. Hattujoen alemmalta koealalta saatiin saaliiksi kolme särkeä. Sähkökalastusten saalis on eri vuosina koostunut järvikaloista. Vaateliaiden virtavesilajien esiintymistä Sivakkojoessa tai Hattujoessa ei ole havaittu, mikä viittaa muutoksiin joen rakenteessa tai vedenlaadussa. Hattujärven kalojen raskasmetallipitoisuudet olivat alle määritysrajojen. Määritysrajat ovat nousseet alihankintalaboratorion vaihtumisen myötä, mutta pitoisuudet ovat nykyisilläkin määritysrajoilla edelleen pieniä.

Virtaamat olivat syksyllä 2024 matalia ja kalastushetkellä virtaama oli hieman ajankohdan keskiarvon alapuolella. Olosuhteet sähkökalastukselle olivat hyvät. Vedenlämpö oli Petäjäjoessa 11,1 ºC ja Haapajoessa 13,6 ºC.

Petäjäjoen yläosan koealalta ei saatu saalista lainkaan. Vedensyvyys koealalla oli 0-20 cm. Pohjan karkeus jakautui tasaisesti pienien ja suurien kivien sekä pienien lohkareiden välillä. Lisäksi oli vähäisesti soraa. Pohjasammalpeitto oli suuri. Virrannopeus oli koekalastusrekisterin luokittelua käyttäen ”keski” (0,2-0,7 m/s). Koealan kalastettavuus oli helppo.

Petäjäjoen alaosan koealalta saatiin saaliiksi ainoastaan mutuja, joiden laskennallinen tiheys oli kohtalaisen suuri: 24 kpl aarilla. Alaosan koealalla pohja koostui pääosin pienistä lohkareista, minkä lisäksi pohjassa oli hiekkaa ja soraa. Pohjasammalpeitto oli yläosan tavoin suuri. Koealalla oli lisäksi kohtalaisesti liekopuuta. Virrannopeus oli pienempi kuin ylemmällä koealalla (keskim. 0,2-0,3 m/s). Koealan kalastettavuus oli helppo.

Haapajoen Katajakosken koealalta saatiin saaliiksi ahven ja 14 mutua. Mutujen tiheydeksi muodostui 12 kpl aarilla. Vedensyvyys Katajakoskella on noin 20-40 cm. Uoma on voimakkaasti perattu ja uittorakenteita sekä perkuuvallit ovat selkeästi nähtävissä. Pohja koostuu pääosin pienistä lohkareista ja on miltei täysin vesisammaleiden peitossa. Virrannopeus oli ”keski” (0,4-0,7 m/s). Koealan kalastettavuus oli helppo.

Haapajoen Pitkäkosken koealalta saatiin saaliiksi kaksi ahventa ja made. Vedensyvyys koealalla oli 40-60 cm. Pitkäkoski on Katajakosken tavoin perattu. Pintakivien määrä on hyvin vähäinen. Pohja koostui pääosin pienistä lohkareista, minkä lisäksi oli vähäisemmin suuria kiviä. Pohjasammalpeitto oli hyvin suuri. Virrannopeus oli ”keski” (0,4-0,7 m/s). Koealan kalastettavuus oli helppo.

Hoskon purkuvesien laskukohdan yläpuoliselta koealalta ei saatu saalista lainkaan. Haapajoen puolelta purkuvedet jokeen tuovan Petäjäjoen laskukohdan yläpuolella kalojen kokonaistiheys oli sen sijaan suurempi kuin alapuolisella koealalla, mutta miltään alueelta saatu saaliiksi ympäristömuutoksille herkiksi luokiteltuja lajeja. Lajimäärä oli varsinkin Petäjäjoessa äärimmäisen suppea, sillä joesta saatiin ainoastaan mutuja saaliiksi. Edellä mainitut asiat viittaavat jokien tilassa tapahtuneisiin muutoksiin. Petäjäjoen tapauksessa kyse on todennäköisesti vedenlaadullisista tekijöistä, sillä rakenteellisesti uoma on kohtalaisen hyvässä kunnossa. Petäjäjoen vesi on hyvin humuksista sekä ajoittain mahdollisesti hapanta. Haapajoen rakennetta on sen sijaan muokattu voimakkaasti uittoperkuilla, mikä on heikentänyt sen tilaa luonnontilaan verrattuna. Haapajoenkin vesi on lisäksi humuksista, mitä on hyvin todennäköisesti voimistanut hajakuormitukseen vaikuttava maankäyttö, eli metsien ja soiden kuivatusojitukset

Vuonna 2025 toteutettiin Endominesin Rämepuron kaivoksen ja Neova Oy:n Iljansuon turvetuotantoalueen kalataloudellinen yhteistarkkailu Ilajanjärvellä ja Ilajanjoella. Tarkkailu osoittaa, että Rämepuron kaivoksen ja Iljansuon alapuolisissa vesistöissä kalaston tila on kokonaisuutena vakaa, mutta ympäristön luontaiset piirteet, erityisesti veden humuspitoisuus ja happamuus, rajoittavat kalatuottoa ja vaikuttavat kalalajistoon.

Ilajanjärven koekalastuksissa ahven oli selvästi vallitseva laji: se muodosti 84 % yksilömääräisestä ja 63 % biomassaan perustuvasta yksikkösaaliista. Vuoden 2025 tulokset osoittivat ahvenkannan olevan rakenteeltaan normaali ja erityisesti vuoden 2024 vuosiluokka oli poikkeuksellisen vahva. Särkikalojen osuus pysyi selvästi pienempänä, mikä tukee järven ekologisen luokittelun mukaista hyvää tilaa humuspitoiselle vesistölle. Saaliiksi saatiin myös vedenlaadun suhteen vaatelias muikku, joka indikaattorilajina vahvistaa järven hyvää ekologista tasoa.

Järven kalatuotto on kuitenkin alhaista suhteessa ravinnepitoisuuksiin. Veden luonnostaan korkea humuspitoisuus ja ajoittain matala pH heikentävät erityisesti särkikalojen lisääntymistä ja järven perustuotantoa. Nämä tekijät ovat valuma‑alueen ominaisuuksia, joihin sekä kaivoksen että turvetuotannon vaikutukset sekoittuvat, eikä niiden yksittäistä vaikutusosuutta voida erottaa.

Sähkökalastuksissa Ilajanjoella ei saatu saalista miltään kolmelta koealalta. Tämä on linjassa aiempien vuosien havaintojen kanssa: virtavesikalasto on jo pitkään ollut hyvin niukkaa. Vuonna 2025 veden lämpötila oli alhainen, ja järvikalojen oletetaan siirtyneen syvemmille alueille. Taimenen tai kivisimpun kaltaisia virtavesilajeja ei ole havaittu, mikä viittaa joen heikkoon ekologiseen tilaan. Heikentävät tekijät liittyvät todennäköisesti erityisesti valuma‑alueen happamuuteen ja humuskuormitukseen.

Ahventen elohopeapitoisuudet pysyivät pääosin EU‑rajojen alapuolella: viidestä tutkitusta yksilöstä neljä alitti raja-arvon ja yksi ylitti sen hieman (0,54 mg/kg). Raja-arvon ylittänyt yksilö oli otoksensa suurin, mikä vastaa elohopean kertymisen tunnettua ikä- ja kokoriippuvuutta. Elohopeapitoisuudet ovat humuspitoisille vesistöille tyypillisesti koholla, mutta havaittuja arvoja pidetään kokonaisuutena tavanomaisina alueen vesistöille.

Yhteenvetona vuoden 2025 tarkkailu vahvistaa aiempaa havaintoa siitä, että Ilajanjärven kalasto on elinvoimainen ja ekologiselta tasoltaan hyvä, kun taas Ilajanjoen kalataloudellinen tila on heikko ja riippuvainen alueen luontaisista happamuus- ja humusolosuhteista. Tarkkailussa ei havaittu poikkeamia, jotka viittaisivat merkittäviin muutoksiin Endominesin toiminnan aiheuttamissa vaikutuksissa.

Ilomantsin Hattujärven syvännepohjaeläintutkimus perustuu Endomines Oy:n Pampalon kaivoksen velvoitetarkkailuohjelmaan. Pohjaeläintutkimus suoritetaan kolmen vuoden välein vuodesta 2011 alkaen yhdeltä havaintoasemalta. Hattujärven pohjaeläintutkimus on osa Pampalon kaivoksen vaikutustarkkailua. Pohjaeläintutkimus on tehty edellisen kerran vuonna 2023.

Hattujärvi on järvityypiltään mataliin runsashumusjärviin kuuluva ja sen ekologinen tila on vesienhoidon 3. suunnittelukaudella luokiteltu erinomaiseksi kasviplanktonin, päällyslevien, vesikasvien ja kalaston perusteella. Rantavyöhykkeen pohjaeläinten perusteella ekologinen tila on hyvä.

Endomines Oy Hoskon kaivoksen alueella toteutettiin toiminnan aloittamiseen liittyvää pohjaeläintarkkailua marraskuussa 2023. Näytteitä otettiin yhteensä neljältä havaintoalueelta Petäjäjoesta ja Haapajoesta. Runsaimmat taksonit näytteissä olivat EPT-ryhmän (päivänkorennot, koskikorennot ja vesiperhoset) lajit ja kaksisiipiset. Runsaimmat lajiryhmät Haapajoen Louhikoskessa, Haapajoen Liessinkoskessa ja havaintopaikassa Petäjäjoki 33 olivat koskikorennot ja kaksisiipisiin lukeutuvat mäkärän toukat (Simuliidae).

Havaintopaikassa Petäjäjoki 29 runsain lajiryhmä oli vesiperhoset ja kaksisiipisiin lukeutuvat Chironomidaesurviaissääsken toukat. Ekologisessa luokittelussa käytettävien mittareiden arvojen perusteella näytealueet olivat hyvässä tilassa. Ainoastaan havaintoalueen Petäjäjoki 33 T-EPTh-luokka oli tyydyttävä. Ruotsin EPA:n ympäristölaatukriteerien mukaan havaintopaikkojen ASPT-indeksin arvot olivat matalat. Arvo oli korkein Haapajoen Louhikoskessa ja matalin havaintopaikassa Petäjäjoki 29.