Kaivok­­­set ja ympäris­­­tö 

 Kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia voi vähentää huomattavasti harjoittamalla vastuullista kaivostoimintaa. Tämä tarkoittaa muun muassa hyvää suunnittelua koko kaivostoiminnan elinkaaren osalta aina malminetsintävaiheesta tuotantovaiheeseen sekä kaivoksen jälkihoitoon. Malminetsintää ja kaivostoimintaa säätelevät niin Suomen lainsäädäntö kuin lupa- sekä valvontaviranomaisena toimiva Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).

Suomessa kaivosteollisuuden toimintaa säätelee kaivoslain lisäksi lukuisat muut lait, kuten ympäristönsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä vesilaki. Tämän takia kaivostoiminnan harjoittaminen Suomessa on vastuullisempaa ja turvallisempaa kun useammissa muissa maissa.  Kaivostoiminnan aloittaminen vaatii aina Tukesin, eli Turvallisuus- ja kemikaaliviraston, myöntämän kaivosluvan ja kaivosturvallisuusluvan sekä ELY-keskuksen myöntämän ympäristöluvan. 

Varausilmoitus antaa oikeuden hakea malminetsintälupaa, mutta pelkkä malminetsintälupa ei vielä takaa kaivoslupaa. Malminetsintälupa mahdollistaa kairaukset ja mineraalien etsinnän maaperästä.   Kaivostoimintaa koskevassa hakemuksessa tulee myös määritellä kaivoksen sulkemiseen ja sulkemisen rahoitukseen liittyvät toimenpiteet. Myös sulkemiseen liittyvistä̈ vakuuksista määrätään jo nyt sekä kaivoslaissa että ympäristönsuojelulaissa. Nykyisin ympäristönsuojelulain mukaisia vakuuksia on oltava yli 500 miljoonan euron edestä.  

Malminetsinnän tarkoitus on paikallistaa ja löytää alueella esiintyvät mineraalit koekairauksien avulla. Malminetsintälupa ei tarkoita lupaa hyödyntää löydettyjä mineraaleja, mutta antaa etuoikeuden mahdolliseen myöhempään kaivoslupaan.  

Malminetsinnästä aiheutuvat ympäristövaikutukset eivät vielä ole kovin merkittävät, mutta kasvillisuus ja maaperä saattavat kärsiä ja alueella voi esiintyä esteettistä haittaa.

Malminetsinnän päästöt rajoittuvat yleensä liikkumisesta ja kairauksesta johtuviin pakokaasupäästöihin. Syväkairauksen mukanaan tuoma maa-aines voidaan kerätä tarvittaessa talteen ja eivätkä kairaukset vaikuta esimerkiksi pohjaveden laatuun. Kun malminetsintä alueella päättyy, etsintäluvan haltijan tulee korjata kaikki aiheutuneet jäljet ja sulkea syväkairausputket.   

Kaivoslain mukaisesti malminetsintäluvan haltija maksaa maa-alueiden omistajille vuotuisen malminetsintäkorvauksen. Lisäksi etsintäluville määrätään aina myös lupakohtainen vakuus, joka korvaa tarvittaessa maanomistajille aiheutuneet vahingot ja haitat.

Kaivoksen tuotantovaiheen merkittävien ympäristöhaittojen takia varsinaista kaivoslupaa varten vaaditaan aina ympäristövaikutusten arviointi (YVA). Suunnittelussa on otettava huomioon muun muassa maiseman ja kasvillisuuden muutokset, pöly- ja meluhaitat sekä kairauksista ja maa-aineksen kuljetuksista aiheutuvat päästöt. Jos tuleva kaivos sijaitsee lähellä asutusta, voi jo rakennusvaiheessa syntyä räjäytyksistä ja louhinnasta johtuen meluhaittoja sekä lisääntyneestä liikenteestä johtuvia pölyhaittoja. 

Merkittävimpiä kaivostoiminnan päästölähteitä ovat kuitenkin rikastusprosessista syntyvät jätteet – ja erityisesti niiden varastoinnista aiheutuvat vaikutukset vesistöön ja ilmaan. Rikastusprosessista syntyy rikastushiekkaa, joka pumpataan lietteenä rikastushiekka-altaisiin loppusäilytystä varten. Rikastushiekka-altaan rakenteiden suunnittelu ja sijoituspaikka vaativatkin erityistä huomiota, jotta vältytään valumilta vesistöön ja pohjaveteen sekä pölypäästöiltä ilmaan. 

Vastuullisessa kaivostoiminnassa tavoitteena on minimoida kaikki ympäristöön kohdistuvat haitat. Endominesilla tämä tarkoittaa sitä, että kaivoksien vesi pyritään kierrättämään 100 prosenttisesti, eikä prosesseissa käytetä syanidia tai muita vahvoja happoja ja kemikaaleja, jotka voisivat vahingoittaa vesistöjä tai levitä pölypäästöinä ilmaan ja lähiympäristöön. 

Kaivosjätteen hyötykäyttöön syntyy kasvavalla vauhdilla uusia innovaatioita ja hyötykäyttöä kehitetään sekä tutkimuslaitoksissa että yrityksissä. Louhinnasta syntynyttä sivukiveä on jo voitu hyödyntää esimerkiksi tuulivoimaloiden ja teiden rakentamisessa.

Tällä hetkellä jätteeksi luokiteltujen maa-ainesten hyödyntäminen etenkin rakentamisessa lisääntyy vääjäämättä lähivuosina, koska materiaalien saatavuus on yhä niukempaa. 

Kaivannaisjätteiden hyödyntämisen vaikutuksia: 

• vähentää luonnonvarojen kulutusta 
• säästää energiaa ja pienentää hiilidioksidipäästöjä
• vähentää luontokatoa.

Kun kaivoksen toiminta lopetetaan, on alue lain mukaan kunnostettava ja palautettava ennalleen. Tätä varten jo kaivoslupahakemuksen yhteydessä on laadittu kunnostussuunnitelma jätteen käsittelyn ja peittämisen osalta. Sulkeminen on pitkä prosessi, jossa huolehditaan kaivoksen jätealtaista ja -kasoista, jotteivat ne vuoda ympäristöön ja pohjaveteen. Kaivosalueen pitkäjänteinen seuranta on kaivoksen sulkemisen suurimpia haasteita.

Kun kaivosalueen käyttö toiminnan päätyttyä on hyvin suunniteltua, voidaan alueelle kaivoksen sulkemisen ja jälkihoidon avulla luoda esimerkiksi yhteisön virkistystarpeita palveleva ympäristö. Kaivosaluetta voidaan hyödyntää myös muuhun toimintaan, kuten kulttuurin, matkailun tai teollisuuden tarpeisiin. 

Hyvä valvonta ja vastuullisuuden periaatteiden noudattaminen kaivoksen toiminnan aikana minimoivat kaivoksen vaikutuksia ympäristöön. Nykyteknologia mahdollistaa jatkuvan mittauksen ja valvonnan sekä alueen toimintojen tarkkailun ja häiriöiden nopean havainnoinnin, ja mittaamalla päästöjä säännöllisesti, kyetään suunnittelemaan toimenpiteitä niiden pienentämiseksi.